Maria Mäkelä (Aaltonen)
Olen -82 syntynyt sastamalalainen, aikaisemmalta ammatiltani olen lähihoitaja. Ensimäisen oman koirani sain 11-vuotiaana, joka oli aikuisena ostetttu lapinkoira Pessi, jonka kanssa kilpailin tokossa ja agilityssä. Suurin saavutuksemme taisi tokossa olla avoimeen luokkaan siirtyminen ja agilityssä paras tuloksemme oli 15. Edelleen kuitenkin muistan sen mielettömän hienon tunteen, kun koirani oli pysynyt radalla koko suorituksen ajan ja kuinka olin äärettömän tyytyväinen suoritukseen ja ylpeä koirastani.
Seuraava koirani oli mudi Kettes, jonka kanssa kilpailin myös agiltyssä 3-luokassa, tottelevaisuudessa voitttajaluokkaan asti sekä palveluskoirakokeissa jäljellä. Kettes oli paukkuarka sekä melko epävarma koira ja se opetti minulle todella paljon. Samoihin aikoihin Ketteksen kanssa, vielä kotona asuessani, meille muutti aikuinen palveluskoirien jäljellä pitkälle koulutettu beauceron Pulu, jonka kanssa innoistuin harjoittelemaan agilityä ja se olikin ensimmäinen koira, jolla sain kilpailla agilityn MM-karsinnoissa. Harjoittelimme hieman myös tokoa ja kilpailin sillä kahden ykköstuloksen verran.
Pulun jälkeen minulle tuli belgianpaimenkoira tervueren Sabi. Silloin olin jo täysin hurahtanut agilityyn. Sabin kanssa harjoittelin ahkerasti agilityä ja kaksi vuotiaana se oli jo agilityn maajoukkueessa ja saavutti uransa aikana Suomen ja Ruotsin agilityvalion arvon. Tokoa sen kanssa oli tarkoitus harjoitella vain hieman, lähinnä vaihteluna agilityn harjoittelemiselle. Sitten yhden kesän olin kesätöissä paikassa, jossa agilityn harrastamiseen ei ollut kunnon mahdollisuuksia, niinpä innostuin harjoittelemaan tokoa enemmän. Sabi tuli tottelevaisuusvalioksi saaden pelkästään ykköstuloksia. Saavutimme myös tottelevaisuuden SM-pronssia sekä meidät valittiin maajoukkueeseen ja olimme edustamassa Suomea Maailmanmestaruus- ja Pohjoismaiden mestaruus -kilpailuissa. Kuuluimme myös useamman vuoden ajan tottelevaisuuden valmennusrenkaaseen. Myös Sabin kanssa kilpailin palveluskoirien jäljellä yhden ykköstuloksen verran.
Sabin ollessa parivuotias minulle tuli saksanpaimenkoira Kettu. Ketun kanssa keskityin agilityyn ja siinä se saavuttikin Suomen mestaruuden sekä Suomen ja Ruotsin agilityvalionarvon. Tokossa, joka oli sen eläkeläislaji, se oli yhtä ykköstulosta vaille tottelevaisuusvalio. Samoin se voitti kahtena vuonna peräkkäin tottelevaisuuden piirinmestaruuden. Ketun kanssa harjoiteltiin myös suojelua ja jälkeä.
Ketun kanssa vielä aktiivisesti harrastaessani ja kilpaillessani jätin itselleni oman kasvattimme borderollie Paxin. Ehdin juuri kilpailla Paxin agilityssä kolmosluokkaan, kun sen terveydelliset ongelmat estivät agilityn jatkamisen. Niinpä siirryin sen kanssa harjoittelemaan pelkästään tokoa, jota tosin oli hieman jo tehty pennusta asti. Tokossa Pax on tottelevaisuusvalio (näyttelytulosta vaille) sekä piirinmestari. Pax on hyvin ohjaajapehmeä ja herkkä koira ja on opettannut minulle valtavasti herkän koiran sielunmaailmasta.
Koska Paxin terveys ei kestänyt agilityä, jätin itselleni Ketun pennun mahdollisesti tulevaksi agilitykoirakseni. Harjoittelimme Kitan kanssa suojelua ja jälkeä. Kita ehti kilpailla agilityssä kakkosluokkaan ja suoritin sen kanssa BH-kokeen. Valitettavasti Kitan elämä päättyi jo 3-vuotiaana selkäsairauden vuoksi.
Kitan jälkeen minulle tuli belgianpaimenkoira malinois Luja. Luja ehti kilpailla agilityssä kakkosluokkaan saakka kunnes se loukkasi jalkansa ja sen polvesta ristisiteet repesivät osittain. Nykyään Lujan kanssa harrastetaan tokoa, se toimii tarvittaessa avustajanani koulutuksissa ja se on oikeutettu kulkemaan mukanani sen suuresti nauttimilla ratsastuslenkeillä.
Tämän hetkinen kilpailukoirani on bordercollie Tärppä. Se kilpailee agilityssä vielä ykkösluokassa ja tokossa se aloittaa kilpailemisen tämän vuoden aikana. Lisäksi minulla on vuoden ikäinen bordercollie Tuju, josta olisi tarkoitus tulla aikanaan myös agilitykoira.
Kouluttajana olen toiminut vuodesta -96 saakka. Olen käynyt Suomen eläinkoulutuskeskuksen vuoden mittaisen ongelmakoirakouluttajakoulutuksen. Tällä hetkellä suoritan Kannuksessa eläintenkouluttajan tutkintoa. Olen kasvattanut yhden saksanpaimenkoira- ja yhden bordercolliepentueen Durante-kennelin nimelle.
Koulutustilanteessa minulle on tärkeää saada luotua sopivan rento ja turvallinen ilmapiiri koulutettavan ja itseni välillä. Uskon, että sillä tavalla uusien asioiden omaksuminen ja oppiminen on tehokasta. Ilman että ihminen on omaksunut koiralleen opettamaansa asiaa, ei koirakaan asiaa pysty oppimaan. Rento ilmapiiri välittyy positiivisella tavalla myös koiraan ja haluammehan koiriemmekin kohdalla, että tunnetila uuden asian oppimiselle olisi optimaalinen, mutta se on yhtä tärkeää myös ihmisen oppimiselle.
Marko Mäkelä
Olen vuonna -77 syntynyt sastamalalainen. Ensimmäinen koira, shetlanninlammaskoira Minka, perheeseemme hankittiin kun olin 15-vuotias. Minkan kanssa tutustuin koiraharrastusmaailmaan käyden koirayhdistysten harjoituksissa. Minkan ollessa parivuotias perheeseemme tuli toinenkin shetlanninlammaskoira Pulla, jonka kanssa kävin tottelevaisuusharjoituksissa. Minkan kanssa agilityharjoittelun aloittamisen jälkeen tottelevaisuusharjoitukset pikkuhiljaa jäivät ja agility vei voiton. Minkan kanssa aloin kilpailemaan agilityssä ja se saavutti Suomen agilityvalionarvon.
Seuraava koirani oli bordercollie Pilli. Pillin kanssa harjoiteltiin agilityn lisäksi tokoa ja hieman palveluskoirien hakua ja jälkeä. Agilityssä Pilli saavutti Suomen, Ruotsin ja kansainvälisen agilityvalion arvon sekä voitti SM-hopeaa. Tottelevaisuudessa kilpailimme voittajaluokassa ja suoritimme BH-kokeen.
Pillin jälkeen minulle tuli nykyinen kilpakoirani bordercollie Nopsa. Nopsa kilpailee agilityssä 3-luokassa ja on saavuttanut Suomen agilityalion arvon. Nopsan kanssa myös harrastetaan tokoa ja paimennusta. Toisena koirana minulla on tällä hetkellä bordrcollie Norppa, joka aloittaa tänä vuonna kilpailemisen agilityssä. Myös Norpan kanssa olen hieman harjoitellut paimennusta.
Kouluttaessa minulle on tärkeää, että se on niin koiralle kuin omistajallekin hauskaa. Kiinnitän paljon huomiota koiran palkitsemiseen ja siihen, että koira onnistuessaan todella tuntee olevansa sillä hetkellä maailman paras koira.
Susanna Salonen
Olen vuonna -76 syntynyt sairaanhoitajana työskentelevä hämeenkyröläinen. Ensimmäinen koiramme, labradorinnoutaja Rose, tuli perheeseeni ollessani 7-vuotias. Kävin koiramme kanssa paikallisella koirankoulutuskentällä tottelevaisuusharjoituksissa. Silloiset tottelevaisuusharjoitukset erosivat melkoisesti nykyisistä ja hyvä niin, koska koulutusmenetelmät olivat silloin koiraa passivoivia. Perheemme toinen koira oli labradorinnoutaja Amie, jonka kanssa aloin harrastaa metsästyskoirien jäljestämiskokeita ja se saavutti Suomen Jäljestämisvalion arvon.
Seuraava koirani oli briardi Sasha, jonka kanssa suoritin BH-kokeen sekä kilpailin tottelevaisuudessa voittaluokkaan saakka. Sashan kanssa tutustuin myös agilityyn, harjoitellen lajia hieman.
Sashan kanssa vielä harjoitellessani aktiivisesti, minulle tuli bordercollie Laaki, jonka kanssa harrastettiin agilityä sekä tokoa. Agilityssä se kilpaili ykkösluokassa ja tokossa se oli yhtä ykköstulosta vaille tottelevaisuusvalio.
Tämän hetkisenä koirana minulla on belgianpaimenkoira tervueren Sissi, jonka kanssa harrastan tokoa. Sissi kilpailee tokossa voittajaluokassa. Sissin kanssa on harjoiteltu myös hieman suojelua ja jälkeä. Toinen tämänhetkisistä koiristani on labradorinnoutaja Varjo, joka tuli minulle aikuisena. Varjon kanssa keskitytään noutajien metsästyskokeisiin sekä tokoon, joissa se tulee kilpailemaan tämän vuoden aikana.
Koirien aktivointi positiivisella tavalla on mielestäni erittäin tärkeää hyvän suhteen luomisessa koiran ja ohjaajan välillä. Koirien kanssa harjoittelu on mukavaa yhdessä tekemistä ja edistää hyvän suhteen muodostumista. Hyvä ja rento ilmapiiri harjoituksissa on myös ohjaajalle tärkeää, jotta koiran kanssa harjoitteleminen on mukavaa ja tuottaa hyvää tulosta.